Tässä on joukkuekuva voittoisasti sujuneen pelin jälkeen.

Tässä on aikalisä meneillään, minä kuvassa numero 4..

Okei, siinä oli esimakua kuvista. Seuraavan kerran kun kuvia laitan, niin yritän saada harjoitusporukasta kuvan.

Okei, tästä se alkaa. Minua pyydettiin kirjoittamaan tänne JyväsLentiksen sivuille blogia täältä Espanjasta. Ajattelin, että se voisi olla ihan mukavaa, joten tässä sitä ollaan. Nyt on jo pari kuukautta takana eloa Espanjassa, ja ihan mukavalta se on vaikuttanut! Aluksi oli todella kuuma keli, niin kuuma että rannan hiekalla ei pystynyt pelaamaan edes biitsiä! Nyt kelit on tosin jo vähän viilentyneet, mutta keli on silti lähes tulkoon samantyylinen kuin Suomen kesä. Käyn täällä Aurinkorannikon suomalaista koulua, joka on tosi kiva pieni koulu tässä n. 10km päässä meidän kodista, joka sijaitsee Benalmadenassa. Koulunkäynti ei paljoakaan poikkea suomen tavoista, tosin täällä on aika paljon kuumempi ja pienemmät tilat.

Mutta sitten aiheeseen. Tottakai jos suomessa harrastaa lentopalloa, niin tänne muutattaessa oli pakko löytää joku lentopallojoukkue jossa pääsisin pelaamaan. Sellainen sitten löytyikin. Kävi ilmi, että paikka on Alhaurin el Grande. Kylä sijaitsi vuoren takana eli matkaa sinne kertyisi viikossa 30km. Harkat ovat kolmesti viikossa aina kaksi tuntia kerrallaan.

Ensimmäisiin harkkoihin lähdettäessä jännitti hirmuisesti aivan niinkuin mitä tahansa harrastusta aloittaessa. "Minkäköhänlainen joukkue, onko mukavia, ottaako ne mut hyvin vastaan.." Kysymyksiä riitti paljon mutta sinne vaan mentiin mukaan ja alettiin treenaamaan.

Heti kun pallottelu alkoi, tunsin olevani väärässä porukassa. Kaikki tytöt iskivät hurjan kovaa, tekivät täydellisiä sormi- ja hihalyöntejä, syöttivät hyppysyöttöjä ja niin edelleen... Harjoitusten jälkeen olin ihan poikki ja ajattelin, että tähänkö se nyt sitten jäikin. Seuraavana päivänä paikat olivat niin kipeät että sängystä ei ylös meinannut päästä. Kuitenkin keskiviikon koittaessa iskä sanoi: "Noniin, seuraavat harkat menee varmasti paremmin." Niin sitten hypättiin autoon ja ajettiin Alhauriniin treenaamaan huippujoukkueeseen.

Kerta kerran jälkeen harkat alkoivat sujua paremmin. Vaikka verkko olikin korkeammalla kuin normaalisti ja osa tytöistä niin vanhoja että tulivat autolla harkkoihin, sinnittelin mukana ja sinnittelen edelleen. Joukkueen valmentaja on espanjalainen Miguel, joka ei puhu pätkän vertaa englantia. Onneksi harkoissa kävi pari tyttöä jotka osasivat alkuvaiheessa tulkata mitä valmentaja kertoi. Pikkuhiljaa opin sanastoa, ja nyt ymmärrän jo suurinpiirtein mille paikalle pitää mennä, mitä roolia pitää pelata ja missä milloinkin pitää olla. Joukkue on ottanut minut mielestäni hyvin vastaan ja ensimmäinen pelikin on jo voittoisasti takana.

Ensi kerralla voisin laittaa muutamia kuvia joukkueesta ja harjoituksista. Tässä kaikki tällä kertaa!